Uusi pallo, vähemmän kujeita.

Sulkapalloa pelatessani löysin sattumalta Linnanmaan liikuntahallin tiloista yhden kappaleen Fatpipen uusinta pallomallia ilmeisesti edellispäivän OLS - SSV -ottelun tai jonkun muun tapahtuman peruina. Pallo oli kolhiintumaton ja ilmeisen vähän käytetty. Ei siis niin priimaa tavaraa, kuin mitä koetta varten olisin halunnut, mutta kelpasi erittäin hyvin preliminääriseen testiin. Tällä kertaa tein vain vieritystestin, koska ehdin tekemään lisää pudotustestejä aikaisintaan ensi viikolla.

Ensimmäisenä itse uusi testipallo:

Fatpipen uusi pallomalli ulkopuolelta. Ylimääräiset "reiät" ovat poistuneet. Kolmion muotoiset syvennykset luovat hyvin pientä pykälää pitkin palloa. Reiät ovat myös pienemmät tässä mallissa, kuin edellisessä Fat Ballissa.

Sisältä löytyy vahvikekuvio, joka näyttää kiertävän reiät ja navan. Vaikka sisusta ei olekaan tasainen, pallon pomppaamisesta ei voi lähteä tekemään mitään johtopäätöksiä positiiviseen tai negatiiviseen suuntaan ennen testituloksia.

Koska en odottanut pallotestini saavan niin paljon huomiota en myöskään odottanut joutuvani tekemään testiä uusiksi ja sen vuoksi dokumentointini testin suorittamisesta oli hieman puutteellinen. Ollakseen 100% vertailukelpoisia, testiolosuhteiden pitäisi olla täsmälleen samat kullakin kerralla ja testialueiden kaikkien osien rekonstruoiminen prikulleen samoin ilman tarkkoja mittoja (vieritysmatka ainakin +-5cm ja mäen kulma ainakin +-3 astetta) on hankalaa. Onneksi edellinen testi oli sen verran tuoreessa muistissa, että testiolosuhteet oli helppo järjestää lähes identtisiksi. Varmuuden vuoksi otin kuitenkin muutkin jo testatut pallomerkit mukaan yhdellä edustajalla. Tällä kertaa vieritin joka pallon 50 kertaa saadakseni hieman paremman tarkkuuden. Tavoitteenani oli 100 vieritystä/pallo, mutta 14-kuukautinen poikani oli eri mieltä asiasta.

Kuriositeettina lisäsin testiin vielä Exel Precisionin, jossa oli jo aikaisemmassa blogimerkinnässä mainitsemani valmistusvirhe, eli pallonpuolikkaiden epätasaisen hitsauksen, kokoeron tai muun virheen aiheuttama pykälä.

Yksi pallo kutakin ei ole tieteellisesti mitenkään tarpeeksi suuri edustus, mutta kelpaa mainiosti säbäpallojen testaamiseen melko suurella tarkkuudella. Pallojen ominaisuudet ovat sen verran erilaiset, että ne tulevat riittävän hyvin esiin vaikka paikalla on vain yksi kutakin, jossa ei ole liian suuria vammoja (toivon kyllä voivani tehdä joskus suuremmassa mittakaavassa hieman isomman testin kaikilla valmistajilla sekä parkettia että mattoa vastaavissa olosuhteissa).

Itse testitulokset olivat jälleen kohtalaisen selkeitä ja vertautuivat edellisen testin palloihin kohtuullisen hyvin (edellistestin tulokset sulkeissa punaisella).

Exel Precision Super League:

• Läpi ilman hidastumista - 32/50 = 64% (23/40 = 58%)
• Läpi hidastuen - 14/50 = 28% (10/40 = 25%)
• Pysähtyen - 4/50 = 8% (7/40 = 18%)

Fatpipe, uusi malli:

• Läpi ilman hidastumista - 25/50 = 50%
• Läpi hidastuen - 19/50 = 38%
• Pysähtyen - 6/50 = 12%

Exel Precision Super League pykälällä:

• Läpi ilman hidastumista - 19/50 = 38%
• Läpi hidastuen - 24/50 = 48%
• Pysähtyen - 7/50 = 14%

Karhu Hand of Doom:

• Läpi ilman hidastumista - 11/50 = 22% (14/40 = 35%)
• Läpi hidastuen - 14/50 = 28% (10/40 = 25%)
• Pysähtyen - 25/50 = 50% (16/40 = 40%)

Fatpipe Fatball:

• Läpi ilman hidastumista - 7/50 = 14% (3/40 = 8%)
• Läpi hidastuen - 22/50 = 44% (24/40 = 60%)
• Pysähtyen - 21/50 = 42% (13/40 = 33%)

Testin tarkoituksena on osoittaa kunkin pallon pompun kuolemisen nopeus ja uusien pomppujen syntymisen määrä. Kaltevalta tasolta putoava pallo pomppaa hetken itsekseen ja tasaisella oleva levy paikallistaa vierimisen aiheuttamat pomput.

Huomionarvoista on myös, että ero läpi menneen ja hidastuneen pallon kohdalla voi olla äärimmäisen pieni. Testi myös vastaa tällä hetkellä lähinnä parkettia ja tulokset voivat olla hieman erilaisia mattopinnalla.

Summa summarum: Fatpipen uusi pallo näyttäisi olevan huomattavasti vanhaa mallia parempi vierimisen suhteen ja kilpailee vahvasti Exelin Precisionin kanssa. Nähtäväksi jää, mitä sisäkuvio tekee pomppimiselle ja millainen pallo on reeni- ja pelikäytössä, mutta kuten jo mainittu, johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen ei kannata tehdä ilman testejä.

Karhu oli jälleen selkeästi pisimpään pomppimistaan jatkava pallo, mutta pompun kuoltua kohtalaisen tasaisesti vierivä. Karhun pomppiminen alkoi hyvin harvoin kaltevalla tasolla, mutta jatkui pisimmälle. Lisäksi, pallon kyljessä oli viivakooditarra, jonka mainitsin jo edellisessä kirjoituksessani. Jätin sen paikalleen, jotta pallo olisi mahdollisimman luonnonmukainen. Se ei kuitenkaan näyttänyt merkittävästi huonontavan pallon kulkemista.

Exel Precision Super League pykälällä näyttää kohtalaisen selvästi valmistusvirheen vaikutuksen pallon vierimiseen ja suositukseni kaikille otteluita järjestäville tahoille onkin tutkia pelipallot tarkasti ottamatta itsestäänselvyytenä uuden pallon virheettömyyttä. Mahdollisimman virheetön pallo takaa mahdollisimman hyvän pelikokemuksen.

Tulen jatkamaan testejä, kunhan saan hankittua huostaani myös muiden valmistajien palloja. Toivon asiasta kiinnostuneilta kannanottoja testeihin, parannusehdotuksia ja mahdollisten virheiden osoittamista. Blogini tarkoituksena ei ole armotta ampua alas huonoja tuotteita tai mainostaa kenenkään henkilökohtaisia suosikkeja vaan yrittää kehittää nuorta lajia, tuoda esille lajin asioita, jotka ehkä suurelta osin ovat kalastuksen tyylistä pseudotiedettä ja mutu-juttua sekä parantaa harrastajien oloa varusteviidakon syövereissä.

*Jos sinulla on eriävä mielipide asiasta tai olet tehnyt testejä, jotka selvästi osoittavat menetelmäni virheellisiksi, ole hyvä ja ota yhteyttä materiaalin kera niin oikaistaan juttua.

EDIT: Kielioppivirheitä pois.

Pallo on (lähes) pyöreä.

Pelasimme lauantaina 7.12.2013 pari nelosdivarin peliä Kellon Lyönnin kakkosjoukkueella Pohjois-Suomen lohko B:ssä. Ensimmäisessä kamppailussa vastassa oli SBT Saha ja toisessa SC Muden Pallo - molemmat meille entuudestaan hieman tuntemattomampia joukkueita. Olemme sarjassamme vahva pallollinen joukkue, mutta Sahaa vastaan olimme silti suurissa vaikeuksissa ja pallo tuntui pomppivan tuon tuostakin vastustajalle henkilökohtaisten virheiden seurauksena.

Tein hieman videoanalyysia molemmista peleistä ja Sahaa vastaan hyökkäsimme omasta alakerrasta paineettomia hyökkäyksiä 54 kertaa vastustajan 23 vastaan ja MuPa-pelissä 46 kertaa vastustajan 30 vastaan. Jos pallonhallintaa lasketaan esimerkiksi näiden paineettomien hyökkäysten mukaan, mikä on minusta ihan pätevä tapa saadaan prosenteiksi Sahaa vastaan 70/30 meidän eduksi ja MuPaa vastaan 61/39.

Voitimme molemmat pelimme. Sahan 5-4 ja MuPan 6-2, mutta läpi koko Saha-pelin jaksoimme ihmetellä meidän pelaajien pallon pomputtamista ja sitä miten hankala se oli saada olemaan syöttäessä pomppimatta. Tiesimme olevamme pallollisesti rutkasti parempia ja onhan epätavallista, että pallo pomppii kaikilla pelaajilla samassa matsissa epätavallisen paljon. En kuitenkaan lähtenyt ihan kevyesti pistämään huonoa peliä pallon piikkiin, koska onhan se aikamoista selittelyä ja pelaajista itsestäänhän se on kiinni, tai niin ainakin luulisi.

Tästä huolimatta olin sitä mieltä, että pallossa oli enemmän vikaa kuin tavallisesti ja lähdin selvittämään, millaisia nämä yleisimmät pelipallomme oikein ovatkaan, kun en netin syövereistä mitään palloarvostelua tai vastaavaa pystynyt löytämään.

Hankin pari mahdollisimman virheettömän näköistä bränikkää kappaletta Exelin Precision Super Leagueita, Fat Pipen Fatballeja sekä Karhun Hand of Doom-palloja ja näpsäisin muutamat kuvat sekä pallon pinnalta että sisältä. Pallon sisälle pääsee katselemaan helposti älypuhelimen kameralla palloja halkomatta.

Exel Precision Super League - tällä pelattiin MuPa-peli

Exel Precision Super League sisältä

Fatpipe Fatball - tällä pelattiin Saha-peli

Fatpipe Fatball sisältä

Karhu Hand of Doom

Karhu Hand of Doom sisältä

Lähes pallossa kuin pallossa tärkein yksittäinen ominaisuus on sen pyöreys ja symmetrisyys. Yhdessä molemmat varmistavat mahdollisimman tasaisen vierimisen ja pompun, mikä ainakin minun mielestäni on erittäin toivottavaa salibandyssa.

Pyöreyden merkitys on kyllä helppo ymmärtää, mutta mitä tekemistä symmetrialla on tässä yhteydessä?

Mikäli pallo on epäsymmetrinen, vaikkakin olisi pyöreä, se pomppaa kierteellä tai epäsuoraan oletettuun pomppukohtaan ja suuntaan nähden. ts. kun olet nappaamassa sitä lapaasi, se pomppaakin hieman eri paikkaan kuin mihin koetat kurkottaa.

Salibandypalloissa ei kovin vakavia painopistevaihteluita ole, kuten esim. keilapalloissa, joissa se on tarkoituksenmukaista voimakkaamman kierteen saamiseksi. Reikäpallossa virhepomppuja aiheuttavat pallon pinnan kuviot ja niiden vaihtelu, reiät, sekä pallojen sisäpinnalla nähtävät vaihtelut - käytännössä siis epäsymmetrisyys.

Osuessaan johonkin pintaan mistä pomppaa, pallo litistyy hieman ja ponnahtaa takaisin muotoonsa. Tämä on selvää pässinlihaa kaikille, jotka ovat koskaan futista potkineet ja näin käy myös salibandypallon tapauksessa vaikkakin pienemmässä mittakaavassa.

Jos tutkitaan yo. pallojen ulko- ja sisäpintaa nähdään selvästi, että Karhun pallo on ulkopinnaltaan muhkuraisinta sorttia Exelin ja Fatpipen ollessa tasaisempia. Sisäpinnaltaan taas Karhu on sileä kuin vauvan peppu, Exelillä on jonkinlainen vahvikerakenne ja Fatpipella pallon navoilta viereisiin reikiin asti yltävä vahvikealue. Kaikissa palloissa saumakohta on myös vahvempi, mutta se on päivänselvää, koska pallonpuoliskot pitää liittää siitä kohti toisiinsa (edullisen saumattoman pallon keksiminen olisikin melko hieno, joskin haastava homma).

Jos nämä eri pallot osuvat lapaan tai lattiaan siten, että nämä vahvikerakenteet ovat osumakohdassa, pallon sisäpinta on epäsymmetrinen ja se pomppaa hieman eri suuntaan kuin mitä voisi olettaa. Karhun pallossa sisäpinta näyttäisi lähes täysin symmetriseltä, kun taas Fatpipen pallon vahvikealue on erinomaisen epäsymmetrinen. Varsinkin pomput, jotka osuvat navan viereisten reikien kohdalle saavat ylimääräistä kierrettä reiän toisen puolen ollessa huomattavasti paksumpi kuin toisen. Exelin pallo näyttäisi olevan jotain tältä väliltä.

Tein asian tiimoilta pieniä kokeita Oulun yliopiston fysiikan laitoksen tiloissa pudottamalla eri valmistajien palloja n. 150cm korkeudelta betonilattialle. 100 pudotusta navalle/pallo ja 20 pudotusta sauman viereiselle reiälle/pallo. Vaihdoin myös välissä palloja, joita minulla oli pari kutakin lajia. Sauman vierestä pudotin pallot vain 20 kertaa kappale, koska sauma on välttämätön paha ja videolta näkee varsin hyvin kuinka paljon hallitumpi pomppu on jokaisella merkillä.

Navoilta lävistetty pallo. Toisessa osiossa keppi menee sauman vierestä toiselta puoliskolta toiselle.

Karvalakkitiedettä.

Tässä vielä pätkittynä videona testit eri palloilla. Pomppujen hajonnan mittasin siten, että mittasin videoeditorilla jokaisen pudotuksen maakosketuksesta 7 freimiä, eli 7/24 sekuntia ja merkitsin siihen kohti kuvankäsittelyohjelmalla pisteen. Laitoin havainnollistamaan vielä yhden pallonmitan levyisen alueen jonka sisälle jääneet pomput merkitsin erikseen ylös.

Exel - 31% pompuista yhden pallonmitan sisällä.

Fatpipe - 16% pompuista yhden pallonmitan sisällä.

Karhu - 46% pompuista yhden pallonmitan sisällä.

Karhun ylivoima pallon pompun suuntautumisessa on selkeä. Exel on väliinputoaja ja Fatpipe selkeästi heikoin. Karhun pallo on selkeästi pehmeämpää seosta kuin Exel ja Fatpipe ja sen voi testata helposti mikäli omistaa jonkun kappaleen näitä palloja.

Tein palloille myös vieritystestin, jossa laitoin kunkin valmistajan pallon vierimään alamäkeen sekä vaakasuoraan tasaisella pinnalla ja kulkemaan lopulta n. 3mm pallojen halkaisijaa korkeammalla olevan levyn ali. Homman ideana oli siis selvittää minkä pallon kulku on paras ja eläminen vierimisessä vähäisintä. Jos pallo pomppii, se ottaa hieman ylempänä olevaan levyyn ja pyöriminen hidastuu tai pysähtyy kokonaan.

Vierimisen tasauteen vaikuttaa luonnollisesti pallon pinnan pyöreys. Heti kättelyssä voi huomata, että Karhun pallo on vähemmän pyöreä kuin Exelin ja Fatpipen. Pintakuvioinnin heksagonit ovat luultavasti parantamassa golfpallojen tapaan pallon aerodynamiikkaa, mutta en tiedä saako kuusikulmainen muoto aikaan saman asian kuin pyöreä kolo. Sen sijaan Karhun pinta on kuin suuri mosaiikki kuusikulmaisia laattoja, jotka muodostavat allaolevassa kuvassa olevia pätkiä tasaista aluetta (ei pyöreää) lähes koko pallon alalle. Tällä voisi olla vaikka analogia vanhoihin videopeleihin verrattuna nykyiseen. Pienemmät pikselit ovat huomattavasti pehmeämpiä kuin isot, sahalaitoja muodostavat pikselit.

Pintakuviota huomattavasti pahemmin vierimistä haittaava tekijä ovat pallon reiät. Nekin ovat välttämätön paha ja käytännössä muodostavat reiän kokoisia tasaisia pintoja pitkin palloa. Hommaa voi havainnollistaa vaikka leikkaamalla oranssin viivan kokoisen palasen appelsiinista ja loppuappelsiinin pyörittämistä sen jälkeen. Tästä syystä en voi käsittää, miksi Fatpipen suunnittelijat ovat tehneet pallon pintaan vielä 8kpl lisää "reikiä", jotka on tilkitty muovilla. Eivät ainakaan , jotta pallo pyörisi paremmin. Pallon pintakuviointi on myös varsin mielenkiintoinen, enkä usko, että sillä on mitään tekemistä aerodynamiikan kanssa - sileät pallot eivät vain myy.

Aiemmin mainitsemani vierimistestin tein seuraavan instrumentin voimin:

Vieritin kunkin valmistajan palloja 20x2 kpl ja laitoin ylös menikö pallo:

• läpi ilman kosketuksia päällyslevyyn
• läpi koskien päällyslevyyn
• pysähtyen päällyslevyyn

Exel oli selkeästi paras vierimään ja meni läpi 23 kertaa, hidastui 10 kertaa ja pysähtyi 7 kertaa. Karhu oli seuraavaksi paras mennessään läpi 14 kertaa, hidastuessaan 10 kertaa ja pysähtyessään 16 kertaa. Fatpipe oli jälleen heikoin mennessään läpi vain 3 kertaa, hidastuessaan 24 kertaa ja pysähtyessään 13 kertaa.

Lisäksi mainittakoon, että alettuaan pomppia, Karhu jatkoi sitä sitkeimmin ja Fatpipella oli kummallinen taipumus lähteä ainoana pallona silloin tällöin niin paljon sivullepäin, ettei se pysynyt kaltevalla tasolla ollenkaan. Exelin heikkous ei ollut pyörimisessä, mutta valmistus on joskus pahasti ontunut, sillä 100 pallon säkkejä ostettuaan kymmenissä palloissa saattaa olla sauman kohdalla pykälä, joka kertoo heikosta laadunvalvonnasta. Karhun palloissa sauma pullottaa hieman ulospäin kuviosta johtuen ja joka palloon on ilmeisesti liimattu viivakooditarra kauppiaita varten.

Summa summarum: Suosittelen näiden testien perusteella näistä kolmesta Exelin Precisioneja kaikkeen käyttöön salibandyssa. Karhu tulee kohtalaisen hyvänä kakkosena, mutta sen vieriminen oli selkeästi heikkoa ja pidän sitä hyvää pomppua paljon tärkeämpänä ominaisuutena. Fatpipen pallo on mielestäni sen verran kehnosti tehty, etten suosittele kenellekään niiden käyttöä edes harjoituspalloina.

Exelin Precision Super League on paras valinta salibandyyn näistä kolmesta pallosta.

Karhun Hand of Doom antaa selkeimmät pomput, mutta pintakuvioinnissa ei olla päätä käytetty.

Fatpipen Fatball on näistä kolmesta kehnoin pallo, mutta kunniamaininta siitä, etten olisi alkanut tutkimaan palloja tarkemmin ilman tätä pomppivaa palloa.

*Jos sinulla on eriävä mielipide asiasta tai olet tehnyt testejä, jotka selvästi osoittavat menetelmäni virheellisiksi, ole hyvä ja ota yhteyttä materiaalin kera niin oikaistaan juttua.